Siis 144 päivää? Muistan niin elävästi kuinka kasiluokalla tein samanlaisen days until -jutun, ja päiviä 2015 elokuuhun oli yli 800! Ja joka kerta olin ihan yhtä innoissani kun päivät väheni. Enää en kyllä tiiä. Nää päivät menee ihan älyttömän nopeeta. Nyt ollaan jo puolessa välissä kevättä! Musta tuntuu että on tosi vaikeeta lähtee just nyt. En olis ikinä voinu kuvitella mun tilannetta tällaiseks ennen lähtöä sillon kun päätin vaihdosta ja hain Upille. Haluan ihan hirveesti lähtee, mutta pelkään liikaa sitä miten mun läheiset reagoi siihen täällä Suomessa. Musta ei tunnu muuten pahalta lähtee, mutta se paha olo tulee siitä, että mietin kuinka pahalta mun läheisistä tuntuu. Toivottavasti ymmärsitte. Ainoona lapsena on vähän sellanen velvollisuus pitää huolta vanhemmista ja kun mä lähen yhtäkkiä vuodeks kokonaan pois, niin mistä ne sitten ite huolehtii? Ei musta nyt enään oo tarvinnu sillai huolehtia, mutta oonhan mä vielä nuori ja alaikänen. Lapset on kuitenkin vanhempien silmäteriä ja tuo niile iloa. Mitä ne sitten tekee, kun mua ei tarviikaa viedä reeneihin ja patistaa ylös sohvalta tai pyytää syömään päivällistä tai kertoo miten koulussa meni ja mitä ruokaa siellä oli? Mua ei jännitä yhtään miten mä pärjään uudessa maassa uusien ihmisten kanssa. Mä tiiän että tuun pärjäämään, koska oon ennenkin pärjännyt. Mua jännittää se mitä täällä tapahtuu. Kaiken lisäks Suomen syksy ja talvi on kuitenkin pitkä ja välillä vähän synkkä ajanjakso. Ja Leevistä puhumattakaan. Siitä en halua edes kirjottaa.
Mutta uskokaa oon silti ihan 100% innoissani siitä, että pääsen lähtemään. Ja niin mun kaikki läheisetkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti