Vivere il momento -

Pohjoisempi CALIFORNIA, Red Bluff niminen kaupunki (hieman Sacramenton yläpuolella), vähän haja-asutus alueella eli vain muutama naapuri lähellä, 7 mailia kouluun eli noin 11km jonka kuljen autolla, iso 1400 oppilaan koulu ja paljon harrastusmahdollisuuksia. Äiti ja Isä, lapset 13v poika ja 8v kaksoisstytöt, 2 koiraa ja yksi kissa.

Voiko vielä parempi olla? :)

Eilen makoilin sohvalla tavalliseen tapaan lomalla ja katoin nopeesti mun puhelinta. "1 Call, minute ago UpEducation toimisto". Tiesin heti, että nyt mulle on löytynyt perhe ja soitin heti takasin. Upin työntekijä Johanna vastasi ja kerto ihan rauhallisesti juuri sen mitä oletinkin, mulle oli varmistunut sijoitustiedot! Kyllä siinäkin sydän pamppaili kun kuunteli mistä päin, ja millainen perhe mulla tulee olemaan. Onneksi mulle ei tullut enään sitä lähtöpaniikkia, mikä silloin talvella tuli edellisen ei toteutuneen sijoitusperheen kanssa. Olin tosi innoissaan varsinkin siitä, että mun ykköstoive toteutui ja siitä, että se perhe kuulosti niin kivalta! Mutta osasin jo niin odottaa sitä että kohta tieto tulee eikä mulla ollu mitään odotuksia perhettä tai paikkaa kohtaan. Perheen talo näyttää kuvissa ihanalta ja tosi isolta. Mulla on oma huone isolla sängyllä sekä kylpyhuone/wc. Niiden lapset on tosi sulosen näkösiä ja oon niin innoissani että mulla on host-sisaruksia! Oon tosi positiivisesti yllättynyt ja mulla tulee varmasti olemaan hyvä vuosi tässä perheessä. Ja se koulu! Tuhat oppilasta enemmän kun mun nykyisessä koulussa. Sen nettisivut on ainakin tosikivat ja sieltä löytyy tyttöjen jalkapallosta (jes!!) alppiurheiluun asti lajeja! Siellä on ihan oikeesti mahdollisuus mennä lautailemaan talviurheilu kaudella! Mulla ei oo mitään aavistusta että miten tai missä mutta näin siellä lukee :)!

Lähtö tulee nopeeta, koulu alkaa jo 10.8! Nyt vaan viestiä host-perheelle ja kaikki jutut valmiiksi lähtöä varten. Pitää ehtiä tekeen vielä paljon asioita perheen ja kavereiden kanssa täällä Suomessa ♥ Ainiin, tietysti pitää uudistaa blogin ulkoasu!

♥: SO HAPPY ME

Ehdottomasti tämän vuoden paras viikko oli Italiassa. Siitä on nyt jo kuukausi aikaa, mutta jätin tän postauksen kesken enkä koskaan ehtiny tekemään sitä valmiiksi ja julkaisemaan. Italian jälkeen olin pari viikkoa kotoa ja sitten lähdettiin mun joukkueen kanssa Espanjaan jalkapalloleirille. Oli tosi kivaa! Juhlittiin ja haettiin rusketusta kyllä enemmän kun reenattiin mutta eikai sen niin väliä. Oli meillä peli barceloonalaista La Rocan tyttöjoukkuetta vastaan ja taidettiin jopa voittaa se 2-1.

Tää kevät on ollut hyvä, vaikka myös ongelmaisin, ja mennytkin aika nopeesti ohi. Italiaan mulle jäi niin hyvät suhteet, että lähden käymään siellä heinäkuussa pariksi päiväksi ja ootan sitä tosi paljon! Onnistuin saamaan vähän kesätöitä ja säästämään rahaa sitä varten, ryanairilla kun on tosi edulliset lennot, jos sattuu hyvälle päivälle. Majoitus ja kaikki muu hoituu italialaisten kavereiden luona. Meistä tuli oikeesti kahdessa viikossa kunnon kavereita, toisten kanssa enemmän tai vähemmän. Kuulostaa hassulta, mutta meillä oli niin hauskaa yhdessä, ja saatoin yhtäkkiä huomata että oon yksin suomalaisena viiden italialaisen keskellä nauramassa ja mukana jutussa.. Mun oli niin helppoa mennä niiden kanssa ja pitää hauskaa, vitsailla ja ymmärtää niitä. Ne tykkäs myös tosi paljon siitä, että en jumittunut mun suomalaisten kavereiden kanssa juoruilemaan, vaan viihdyin sen viikon mielummin heidän kanssa, niitä kun ei useammin näe . Davidenkin kanssa vitsailtiin ja kinailtiin kaikesta ihan kuin oltaisiin tunnettu kauankin, ihan kun olisin sen pikkusisko jota se voi härnätä, mutta josta kuitenkin välittää ainakin ihan vähän. Kaks viikkoo on lyhyt aika, mutta meitä kaikkia yhdisti jo valmiiksi se että oli pakko puhua enemmän tai vähemmän sujuvaa englantia ja että me kaikki oltiin kiinnostuneita toisesta kulttuurista ja kansainvälisistä kavereista.

Ne ihmiset on se minkä takia rakastan matkustelua ulkomailla. Varsinkin näissä maissa mistä puhuin, sillä tykkään siitä kulttuurista niin paljon. Kansainvälisyys on niin se mun juttu. Se, että lähden vielä kerran ulkomaille kevään reissujen jälkeen saattaa tuntua monista typerältä, mutta se on hyvää harjotusta yksin matkustamiseen, kun kohta pitää pärjätä isommillakin kentillä jenkkeihin mentäessä! Myös enkku ja se omatoimisuus vahvistuu heh. En mä kestäis sitä jos vaihtovuoden aikana yhteydenpito näihin kavereihin katkeisi eikä nähtäisi enään ehkä koskaan.

Vaihtojutskista vielä sen verran että nyt on kaikki rokotukset, tuberkuloositestit, viisumianomukset sun muut hoidettuna! Upin valmentautumispäiväkin meni jo ohitse ja se oli tosi hyödyllinen ja ohjelma oli kiva! Oli kiva tavata enemmänkin tulevia vaihtareita ympäri Suomea, kun tamperelaisiin ollaan jo tutustuttu :) Jäljellä siis enään viisumihaastattelu! Mun pari läheisempää kaveria, jotka myös lähtee vaihtoon, on saanut jo sijoitustiedot ja perheen, mutta mulle itelleni ei vieläkään ole tullut tietoja. Nyt alkaa jo vähän enemmän poltteleen se tieto lopullisesta paikasta minne meen ja sinne lähtö tulee tosi nopeesti! Nyt kun koulu loppu, ja ensimmäinen aika rankkakin lukiovuosi on takana, voin sanoo niin tyytyväisellä mielellä kun voin että vuoteen en tule astumaan Kangasalan lukioon sisälle! Vaihtoo odotan nyt jo niin paljon, että kaikki epäröinnit ja muut tunteet siitä, että kaikki jää tänne ja mä lähden pois, on nyt kumottu eikä niitä enää ajatella! Tää kevät on ollu niin vauhdikas ja edessä on vielä niiin paljon uutta jännittävää! Laitan vielä kuvia Italian reissulta :)! Parhaimmat kuvat taitaa olla mulla puhelimessa, näissä järkkärikuvissa kun on enimmäkseen vaan maisemakuvia.