WEEKEND

Milanosta katukojusta ostettu rannekoru, en malta ootta että pääsen osteleen noita ja kaikkee muuta sieltä taas. Koulun jälkeen hymyilytti kun oli niin aurinkoista ja lämmin.

Meijän kisu päikkäreillä. Perjantai iltana menin lindalle, mutta en jääny sinne yöks vaan tulin sitten yömyöhään kotiin.

Lauantai aamu oli tosi lämmin ja auringossa tuntu ihan että olis jo kesä!

Päivällä lähin Tampereelle sinne vaihtari tapaamiseen. Me käytiin ensin syömässä American Dinnerissä, mutta siellä ne pöydät oli vaan neljän hengen ja jouduttiin jakautuun. Istuin Ellan, joka on siis mun kaveri yläasteelta asti ja myös lähössä vaihtoon, ja yhen toisen tamperelaisen tytön kanssa. Oli ihan kivaa, kun päästin kyseleen siltä vanhalta vaihtarilta kaikkee. Muuten mua ei kauheesti innostanu jutella sijoituksista tai muiden osavaltio toiveista. Se tapaaminen oli hyvä niille, jotka ei tunne muita vaihtareita ja haluaa keskustella niistä asioista, mutta mulla on monia vaihtarikavereita ja oon käyny ne samat kyselyt ja perusjuttelut läpi jo sata kertaa. Mut oli silti ihan kivaa. Illalla meillä oli yöturnaus, joka alko 19.00 ja meidän finaaliin pääsyn johdosta jouduttiin pelaamaan viimenen peli kolmelta yöllä, onneks ne kaikki oli aika lyhyitä pienen kentän pelejä. Oltiin kyllä tosi väsyneitä varsinkin kun katottiin netflixiä pimeessä nurkassa lattialla puoliunisina ennen viimesiä pelejä. Hopeeta tuli kuitenkin, ei oikein enään jaksanu tarpeeks keskittyä peliin ja parempi voitti. Kotona olin neljältä ja vielä piti raahautua suihkuun!

Sununtaina olin Leevin kanssa ja käytiin kaupassa ostmassa jotain syötävää ja juomat. Mentiin vaan istuun ja jutteleen kaikenlaista ulos hyvän kelin takia. Oli kyllä pitkästä aikaa näin vilkas viikonloppu :).

THURSDAY

Huomaa kyllä heti kuinka kaikki piristyy, kun aurinko paistaa ja on hyvä keli. Meidän lukion yks seinä on melkein kokonaa lasia, joten aurinko paistaa suoraan sisälle ja valasee koko lukion. Onneks oon just tuolla enkä päättäny mennä Tampereelle. Mutta kuitenkin mua ärsyttää lumien sulaminen, niinku kuvista näkeekin että täällä on melkein kesä! Just tälläsellä auringon paisteella kuuluu mennä hiihtämään tai lasketteleen ( joista kumpaakaan en oo vieläkään tehny tänä talvena). Toivottavasti rinteet pysyis edes kunnossa siihen asti, että keretään käymään Himoksella tai vähintäänkin Sappeessa laskemassa! ps. mulle on tullu yllätävän nopeessa ajassa muutamia lukijoita ja aina oon ihan innoissaan kun nään, että joku on taas liittyny lukijaks! Toivottavasti jaksatte pysyäkin lukijoina, koitan ainakin päivitellä tätä nyt useemmin ja ehdotuksia saa aina laittaa. :)

DAYS UNTIL

Siis 144 päivää? Muistan niin elävästi kuinka kasiluokalla tein samanlaisen days until -jutun, ja päiviä 2015 elokuuhun oli yli 800! Ja joka kerta olin ihan yhtä innoissani kun päivät väheni. Enää en kyllä tiiä. Nää päivät menee ihan älyttömän nopeeta. Nyt ollaan jo puolessa välissä kevättä! Musta tuntuu että on tosi vaikeeta lähtee just nyt. En olis ikinä voinu kuvitella mun tilannetta tällaiseks ennen lähtöä sillon kun päätin vaihdosta ja hain Upille. Haluan ihan hirveesti lähtee, mutta pelkään liikaa sitä miten mun läheiset reagoi siihen täällä Suomessa. Musta ei tunnu muuten pahalta lähtee, mutta se paha olo tulee siitä, että mietin kuinka pahalta mun läheisistä tuntuu. Toivottavasti ymmärsitte. Ainoona lapsena on vähän sellanen velvollisuus pitää huolta vanhemmista ja kun mä lähen yhtäkkiä vuodeks kokonaan pois, niin mistä ne sitten ite huolehtii? Ei musta nyt enään oo tarvinnu sillai huolehtia, mutta oonhan mä vielä nuori ja alaikänen. Lapset on kuitenkin vanhempien silmäteriä ja tuo niile iloa. Mitä ne sitten tekee, kun mua ei tarviikaa viedä reeneihin ja patistaa ylös sohvalta tai pyytää syömään päivällistä tai kertoo miten koulussa meni ja mitä ruokaa siellä oli? Mua ei jännitä yhtään miten mä pärjään uudessa maassa uusien ihmisten kanssa. Mä tiiän että tuun pärjäämään, koska oon ennenkin pärjännyt. Mua jännittää se mitä täällä tapahtuu. Kaiken lisäks Suomen syksy ja talvi on kuitenkin pitkä ja välillä vähän synkkä ajanjakso. Ja Leevistä puhumattakaan. Siitä en halua edes kirjottaa.

Mutta uskokaa oon silti ihan 100% innoissani siitä, että pääsen lähtemään. Ja niin mun kaikki läheisetkin. :)

SPRING

Moi! Tänään oli ensimmäinen kerta kahteen viikkoon kun oli aurinkoista ja muutenkin hyvä keli, joten päätin lähtee melkein suoraan koulun jälkeen lenkille. Mun tavote kesään mennessä olis, että jaksaisin juosta ihan kunnon lenkkejä ja tykkäisin siitä oikeesti. Tavallaan mä tykkään juosta, mutta luovutan aina helpolla ellei oo ihan pakko juosta esim. joukkueen kanssa lenkillä on pakko pysyä porukassa, mutta yksin tulee pysähdyttyä käveleen enemmän. Niinku tälläkin kertaa. Lopputulos oli se että juoksin harjuun ja pysähdyin ottaan kuvia kun oli niin hienon näköstä pitkästä aikaa ja sitten kiersin lyhyen lenkin ja juoksin takas kotiin. Ehkä se johtu siitä, että noin hyvällä ilmalla teki mieli vaan kävellä ja kattella maisemia tai tehdä jotain muuta ku juosta ihan jalat rikki ympäriinsä . Lisäks mulla tutkitaan nyt rasitusastmaa/astmaa, joten senkin takia on välillä vaikeeta juosta ja sitä isommalla syyllä haluisin parantaa ja kehittää enemmän mun kestävyyttä. Mutta eiköhän tää  lenkkikausi lähe tästä vielä kunnolla käyntiin!

mitä kirjoittaisin?

En tiiä oikein että millasia postauksia kirjotella, mut eihän sillä tässä vaiheessa vielä niin väliä oo. Vaihtojutskista sen verran, että me ollaan sovittu nyt Upin vaihtareiden kans tällänen yhteinen tapaaminen tampereella missä mennään pienemmällä porukalla syömään ja sitten loput jotka ei syömään tuu nii tavataan kahvilassa! Ja sinne tulee myös ainakin yksi entinen vaihtari meijän kans niin päästään jutteleen senkin kanssa taas :).

Oon kyllä ollu tosi tyytyväinen Up Educationiin! Tuntuu että ne työntekijät on niin nuoria ja osa itsekkin muutamia vuosia sitten vaihossa olleita, että ne on enemminkin kavereita näille vanhoille vaihtareille kuin vain vaihdon järjestäjiä. Ja ihan tosi mukavia ainakin täällä tampereella! Meillä oli muutama viikko sitten ystävänpäivän aikoihin sellaset Upin "kaverikahvit", joissa päästiin jutteleen vaihdosta ja tapaamaan muita vaihtareita, sekä vanhoja vaihtareita tampereelta ja lähipiiristä! Oli kyllä tosi kivaa ja saatiin hienot pipotkin Upin logolla.

Perhetietoja ja sijoituksia en oo jännitänyt yhtään nyt. En ehkä ihan vielä haluaisi sitä perhettä tietää, sillä se tuo tietynlaista stressiä ja jännitystä jonka haluisin jättää vieläkin vähän keväämmälle. Lisäks mua on enemmän alkanu mietityttään kaikki mitä en pääse kokemaan mun kavereiden kanssa täällä, sillon kun oon ite vaihdossa. Esim. vanhojen tanssit ja se, etten pääse tanssimaan niitä Leevin kanssa. Ja että Leevi tanssii ne sitten jonkun muun kanssa sillon. En oikein haluu ajatella sitä, mutta toisaalta onhan mullakin kaikenlaiset promit sitten jenkeissä. Ja tietysti vaihtovuosi on arvokas kokemus, jota ei mistään hinnasta pidä jättää käyttämättä, se on taatusti kaiken sen arvosta. Saanhan mä tanssia ne vanhat sitten mun omana kakkosvuonna, tosin vuotta nuorempien kanssa..

Ja hei, laittakaa mulle oikeesti jotain ideoita mistä kirjottaisin! :)